food and stuff

Onneks en oo ikinä rajannu tätä blogia mihinkään tiettyyn aihepiiriin niin voin hyvällä mielellä postailla ruokakuviakin. Jotka on muuten loppupeleissä enemmän kuin turhia. Mutta silti koska ruoka on yks mun lempiasioista, on siitä kiva välillä vähän höpötelläkin.

Mä en ole ikinä suhtautunut ruokaan liian vakavasti. En koeta syödä mitenkään erityisen terveellisesti, yleensä se tulee aika automaattisesti. (Vaikka noi ylemmät kuvat ei ehkä sille näytä, hah.) En tosin ala nyt erityisemmin mun ruokatottumuksia selittelemään, mutta ruuasta pitää osata nauttia eikä sitä saa ottaa niin vakavasti.

Eilen tuli käytyä avopuolison kanssa Hesessä valmistautumassa talven pulkkakisoja varten (läskit menee pulkalla kovempaa, jos joku ei tajunnut) ja sen jälkeen kahvittelemassa. Tuntuu muuten että oon niitä harvoja ihmisiä jotka melkeinpä vihaa mäkkiä, mutta sen sijaan hese on rakkautta <3 Ohan se kalliimpikin, mutta mielummin sitä maksaa sen pari euroa enemmän hyvän maun takia.

Tänään tuli kokkailtua wokkia, jos joku nyt jäi miettimään mitä tuo alimmaisen kuva mössö on. Nuudeleita, paprikaa ja mozzarellajuustoa. Yksinkertaista, halpaa ja enemmän kuin hyvää! Mun elämä ilman wokkipannua ois kyllä puolet ankeempaa, sillä saa taiottua vaikka minkälaisia herkkuja, nam.

Eilen ja tänään tuli myös pyörähdettyä Sokoksen 3+1 päivillä. Ostokset jäivät suhteellisen pieniksi ja ihan hyvä niin. Mutta mukaan lähti uusi deodorantti, vartalorasva ja Remingtonin rakkauslainerauta/kiharrin. Niin ja valokynä, mutta se pääsi jo käyttöön joten en jaksanut kuvaan kaivaa.

Mulla on tapana ostaa deodorantit ja vartalorasvat aika pitkälti tuoksun perusteelta. Loppupeleissä oon niitä ihmisiä, joilla deodorantin käyttö ei olisi ees pakollista. Mutta koska ne tuoksuu niin hyvälle niin pakkohan se on! Tuo LdB:n deodorantti lähtikin puhtaasti ihanan, makean tuoksunsa takia mukaan. Samoin kuin vartalorasva, joka tosin osottautui jo muutenkin hyväksi ostokseksi. Tuoksun lisäksi imeytyy nopeasti ja jättää ihon ihanan tuntuiseksi.

Tuo Remingtonin rauta olikin oikea löytö. Yhdessä vaiheessa tuota paljon katselin ja himoitsin, mutta en kuitenkaan jostain syystä hakenut ja jossian vaiheessa se unohtuikin kokonaan. Tänään Sokoksen yläkerrassa kierrellessä se osuikin yllättäen silmiin hieman päälle 20 euron hinnalla. Paljon ei raaskinut jäädä miettimään kun hyllyssä oli tuon paketin lisäksi enää näytekappalle. Mukaanhan se lähti ja huomenna olisi tarkoitus päästä testailemaan. Innolla odottelen lopputulosta.

Mutta hyvää alkavaa viikonloppua kaikille ja muistakaa nauttia elämästä sateisesta kelistä huolimatta!

Jackets and shoes

Tänään aamu alkoi harvinaisen hyvin. Sain nukkua pitkään, sillä työt kutsuvat vasta illalla. Rakastan aamuja joilloin herätessä tajuaa, että vielä voi ummistaa silmänsä ilman kiirettä. Kun uni ei enää houkuttele, voi uppoutua heti aamusta hyvän kirjan ääreen. Jossain vaiheessa maha alkaa tosin kuitenkin murahtelemaan vaativasti ja ilmoittaa, että sekin haluaa huomioita. Tähänhän ei auta mikään muu kuin kömpiä sängystä ylös ja käydä iskemässä musiikit koneelta päälle. Niin ja tietysti se aamupala. Omani ei ainakaan huonontanut aamuani, niinkuin kuvasta näkyy.
 

Kahvia, mansikoita ja Aamulehti. (Sarjakuvat on parhaita!)

 Mä bongasin eilen varmaan aikalailla tämän vuoden viimeiset mansikat ja pakkohan ne oli mukaan napata. Unohdin ne illalla, joka ei ollut huono homma. Oli meinaan maittava aamupala. Ja kahvi on vaan parasta muumimukeista. (Ja juu kyllä tuolla mukissa kahvia on, kerkesin vaan kulauttaa osan kurkkuuni ennen kuvan ottoa..)

Mutta juu, tän postauksen idea ei ollut esitellä mun mukavaa aamua. Oon tässä hetken elellyt siinä fiiliksessä, että kamera ei vaan nykyään tottele mua ja kaikki kuvat epäonnistuu. Syy miks tänkin blogin kuvat on ollut vähän yksitoikkoisia (suomeksi kaikki vanhoja). Kamerassa on myös roikkunut muutama kuva, jotka on pitänyt tänne laitella. Kuitenkin pelkkä ajatus niiden muokkaamisesta ja huonosta laadusta on saanut kiinnostuksen häviämään. Päätin kuitenkin kuvailla aamuani ja samalla kuvasin yhden uudemman ja toisen vanhemman ostoksen. Kamerassa pyöri vielä yksi ostos lisää, joten ajattelin että kaippa ne tänne nyt voi heittää. Eikä ne kuvat loppupeleissä ollutkaan niin hirveitä.

 Ensimmäisenä vuorossa onkin takkirakkautta! Bongasin nuo H&M:n lasten(!!!)osastolta noin päälle kuukausi sitten ja rakastuin. Matkaan lähti ensimmäisenä tuo vaalean beige takki, joka on alempana. Ajattelin, että hyvää vaihtelua ikuisille mustille takeille. Ja on kyllä ollut kovassa käytössä, jonka huomaa esimerkiksi siitä että on hieman venynyt mustaan verrattuna. Ei se onneki noin lörpähtänyt päällä ole, henkarissa ei vaan edusta.

Mutta kuitenkin, tuo musta jäi kummittelemaan mieleeni myös. Kummittelu muuttui jossain vaiheessa "pakko saada" reaktioksi, ja kun palkka kilahti tilille niin juoksin kiireesti sen hakemaan. Ei noita hinnallakaan ole pilattu (29,95e/kpl) ja mustaan mulla oli käytettävissä viiden euron lahjakorttikin.

Noi takit vaan toimii niin paljon. Joka asussa. Mitäköhän teen, kun tulee hirmu pakkaset ja joudun (ehkä) vaihtamaan paksumpaan takkiin. Ehkä teen uusia löytöjä lastenosastolta.

Mutta sitten toiseen rakkausaiheeseen:

Kengät. Asia mitä jokainen nainen jumaloi. Mun jumaloinnin kohteeksi osottautui hetki sitten nämä kaunokaiset (joista voi olla todella montaa mieltä). Selailin Nelly.comin aleissa ja katselin yllätys, yllätys kenkiä. Nämä pomppasi muutamankin kerran silmiin ennenkuin niihin kunnolla kiinnitin huomiota. Aluksi hetken mietin, että onko noi hienot vai ei. Lopulta päädyin siihen, että ne on enemmän kuin hienot. Eikun tilaukseen ja pakettia odottamaan. Kun kengit kotiutuvat, koitti jännityksen hetki. Onko ne sopivat, onko ne hyvät jalassa.. Ja kyllä, on sopivat ja on hyvät jalassa! Tilasin koon 36 ja juu voi olla että 35 olisi voinut olla vielä parempi mutta kun ei ollut. Nuokin menevät.

Ainut yllätys oli korko. En sen mittaa katsonut kun kengät tilasivat. Jalkaan laittaessa tulikin pieni "wow" efekti kun pituutta tulikin 13,5cm lisää. Mutta ei se haittaa, mä tykkään olla korkealla! Ja korkoa ei edes huomaa käytössä.

Tyytyväisinä näistä ostoksista voinkin hyvällä mielellä jatkaa vaatekaapin tyhjentämistä, koska kirppispöytä kutsuu parin viikon päästä! Vihdoin ja viimein, on kyllä menossa kunnon kasa myyntiin.

summer cottage, i miss you

Tälläisinä viikkoina niinkuin nyt kaipuu mökille on kova. Se on se mun oma piilopaikka, salainen kupla. Paikka missä arjen murheita ja stressiä pääsee piilon ja kaikenlisäksi siellä ne jopa unohtaa. Paikka, missä voi vain olla ja rentoutua. Nauttia ja rakastaa.

Paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Naurua, iloa, lämpöä, onnellisuutta ja seesteityttä. Sitä mökki on mulle. Tietysti saunan, ruuan, uimisen ja hyvän seuran lisäksi.

Tämän kesän reissu oli täydellinen. Mukava oli lisäkseni vain avopuolisoni ja rakkauspakkauskoira. Tietysti myös omaa pientä ja rakasta sukua tuli nähtyä, mikä kuuluu aina reissuihin. Neljä päivää täydellisyyttä, rentoutumista ja stressin unohtamista.

Joku voisi luokitella neljän/viiden tunnin ajomatkan huonoksi asiaksi. Itse en. Meidän mökille on aina ollut pitkä matka ja musta se kuuluu asiaan. Tietää olevansa kaukana arjesta. En mä saa samaa fiilista jos menen esimerkiksi tunnin ajomatkan päähän. Niinkuin sitä yhdessä vaiheessa radiossa laulettiin, myös matka on määränpää.

Ensi kesä ja mökkeilykausi tule jo.

what happens next

Onpas ärsyttävää, blogille ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa (tai sitten oon vaan itse huono ajankäyttäjä), joka jokseenkin ärsyttää. Yksi syy on kyllä myös tällä hetkellä todella pahasti vaivaava writers blockki, joka näkyy blogin kirjoittamisesta työhakemuksien kirjoittamiseen. Ei vaan suju, tuntuu että kaikki teksti on tönkköä ja puuroutuu yhteen, yh.

Viime viikon ovat olleet tasaisia ja ehkä jopa hieman tylsiä. Samat tutut ja turvalliset asiat kiertävän kehää niinkuin aina. Tuntuu, että olen jumittunut yhteen elämän välivaiheeseen. Työt eivät suju niinkuin pitäisi, tai kyllä työt sujuvat mutta töiden määrä ei niinkään. Toisen työpaikan löytäminen tuntuu mahdottamalle, asiaan voi ehkä tosin liittyä tuo ylhäällä mainitsemani syy hakemuksiin. Erehdyin, tai no loppupeleissä päätös oli todella hyvä, hakemaan TAKKiin opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Nyt saan turhautua ja odottaa kutsutaanko minua edes haastatteluun.

Ehkä mulle ei vaan sovi tää paikoillaan oleminen. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että silloinkuin töitä on, ovat ne illasta. Päivät olen kotona ja kaikki ystävät ovat koulussa. Muutenkin tuntuu tyhmälle käyttää välivuosi pelkkään paikallaan olemiseen kun mielellään sitä kehittyisi ja pääsisi eteenpäin. Malttamattomuus ei ole kiva juttu. Mä haluun vähän niinkun nythetikaikkitänne-asenteella päästä vauhtiin omassa elämässä ja saavuttaakin jotakin. Ei siis sillä etten mitään olisi tähän mennessä saavuttanut mutta i want more.

Tässä mä ilmiselvästi tähystelen seuraavaa etappia. Korviskin on näköjään kyllästynyt ja nuupahtanut odotteluun.

Onneks mulle on luotu semmonen kiva luonteenpiirre kun päättäväisyys. Vaika en pääsisikään TAKKiin eikä toista työpaikkaa löytyisi niin kyllä sitä aina jotain keksii. Sehän tässä välivuodessa kivaa onkin, ei ole mitään esteitä tai velvotteita. Voi vaan viipotella pää kolmantena jalkana ja jos suunitelmat epäonnistuvat, niin sitten kehittelee vain uusia. Plan A, plan B, plan C tyylillä. Apinan raivolla vaan eteenpäin, tuli sit lunta vai lehtiä tai jotain en mä tiedä. Saas nähdä mihin tän välivuoden aikana päädyn, nyt ollaan kuitenkin vasta alussa.

No mutta jo riittää pähkäily. Ja nyt hetkellinen miettiminen että mistä mä sit kirjotan. No eivaan. Viime viikonloppuna tuli pitkästä aikaa oltua hieman viihteellä - viime kerrasta olikin vierähtänyt melkein pari kuukautta. Mukava ilta mukavien ihmisten kanssa, hieman karaokee (no en mä laulanut) ja perinteisesti muutama.. .. lasi kuohuvaa sekä paljon naurua. Tissibaariinkin piti mennä mutta se sitten jäi matkan varrella. Ehkä ihan hyvä niin, koska mun holhooma apinalauma ois voinut innostua hieman liikaa.

Ja ulkona on muuten syksy, jos joku nyt ei oo vielä sattunut huomaamaan miten siellä on kylmä ja tuulee ja sataa ja lehdet lentelee naamaan. Mutta silti mä tykkään siitä. Syksypukeutuminen on kivaa ja muutenkin syksyssä on sitä jotain. Varsinkin tänä vuonna tää on erityisen kiva koska kesä oli mitä oli. Tai siis mikä kesä ylipäätänsä?

Ei aina voi tarkentaa oikeeseen kohtaan. Ja en tiedä mistä toi ilme on tullut.

 Tästä on hyvä jatkaa, minne nyt ikinä kukakin jatkaa. Tällä hetkellä itse taidan jatkaa suihkun kautta kaunistautumaan, sen jälkeen viipottaa kaupunkia kohti viemään taas yhtä työhakemusta ja sitten parantaa maailman kahvikupin äärellä.

PS;
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla