Do you enjoy your life?

Mä en ole ikinä ollut missään asiassa mitenkään erikoisen hyvä tai täydellinen, en yleensä edes hiponut niitä. En piirtämisessä, en kirjoittamisessa, en valokuvaamisessa, ulkonäössä, koulussa, en ole se täydellisin ystävä tai avopuoliso. En ole myöskään se kaikista avoin ja helposti lähestyttävin ihminen. Joissain asioissa voin ehkä olla lähellä "ihan hyvä", mutta en ikinä yhtä hyvä kuin joku muu. Ainut asia missä ehkä olen hyvä, melkeinpä paras omaa laatuaan on se kuuluisa vittuileminen ja päänaukominen. Musta huumori. Ja en tiedä onko se niin hyvä asia.

Mutta niinkuin ehkä voisi luulla, niin nuo asiat eivät masenna mua. En tunne kateutta jos katson jonkun muun työhakemusta tai koulutodistusta. Tai jos todella kaunis ihminen esittelee mulle uusia vaatteitaan. Tottakai saatan joskus miettiä että "voi vitsit ois hienoo jos mäkin osaisin", mutta yleensä siihen se sitten jääkin. Olen aidosti iloinen jos joku on onnistunut jossakin tai tekee jotain hienoa. Innostun helpolla muiden uusista ideoista, vaikka ne eivät minua koskisikaan.

Kattokaa ny tota punapäätä mun vieressä, oisitte tekin ylpeitä!

 Ja mikä onkaan hienompaa kuin omistaa kauniita ja taitavia ystäviä? Osaisinko mä nauttia niistä yhtä hyvin, jos olisin itse samanlainen? Vastausta en tiedä eikä se mua tuu varmaan ikinä haittaamaan.

On nimittäin yksi asia missä olen nykyään hyvä, en täydellinen enkä ainoa laatuani mutta silti hyvä. Ja se asia on nauttiminen. Eikä se ole aina ollut mulle itsestäänselvyys, ei todellakaan.Nykyään osaan aidosti ja oikeasti nauttia melkein jokaisesta hetkestä minkä elän. Voisi sanoa, että mun elämä on mulle pelkkää nautintoa. Tottakai mullakin on ne vaikeat hetket, kun kaikki menee päin helvettiä ja olo on epävarma. Ja seuraava asia voi kuulostaa jostakin ehkä oudolle, mutta nykyään osaan jollain tavalla nauttia myös elämän vastoinkäymisestä. Musta jokaisen pitää joskus lähteä pois omalta mukavuusalueeltansa ja tuntea olonsa epämukavaksi ja eksyneeksi. Koska jos on aina sitä perusmukavaa ja kivaa, niin siihen voi turtua liikaa ja lopulta unohtaa mikä on tärkeää.

Tää poitsu saa mut aina nauttimaan jopa niin suurissa määrin, että veikkailen sen ansaitsevan oman postauksen. :)

 Mä nautin, suorastaan rakastan sitä kun iltaisin pääsen oman rakkaan kainaloon nukkumaan. Vaikka olen tehnyt sitä joka yö melkein vuoden päivät ja sitä ennen kahden vuoden ajan viikonloppuisin. Ja se on mulle melkeinpä aina vaan ihanempi asia. Olen joka ilta kiitollinen siitä, että mulla on ainakin öisin paikka tässä maailmassa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Samalla tavalla nautin päivittäisistä hellyyden osoituksista, pienistä kiusoittelusta ja juttelusta.

Samalla tavalla mulle on nykyään aina yhtä ihanaa istahtaa bussiin, iskeä musiikit soimaan ja mennä näkemään mun tukiverkkoa, päivin piristettä, toista perhettä eli ystäviä. En usko että tulen ikinä kyllästymään siihen, miten puhumme kaikesta mistä voi puhua ja vähän ehkä muustakin jäälaten äärellä, samalla välillä miettien että jos sitä menisi kuohuvalle ja pitäisi sen oikeasti siinä yhdessä. Harvemmin se pidetään.

Omnomnom, tästä nyt ainakin nauttii aina!

Nautin aina siitä kun kohdalleni osuu hyvä vaate-, hius- tai meikkipäivä. Parastahan on se kun on se harvinainen päivä kun kaikki noista kolmesta onnistuu. Niitä päiviä on kyllä ihan liian harvoin.
Nautin siitä kun saan iltaisin pestä ja rasvata mun kasvot. Siitä kun äiti tai isä soittaa, tai kun olen keskellä syvällistä keskustelua veljeni kanssa. Kun lempiblogia on päivitetty. Nautin siitä, miten asiat jotka ennen hermostuttivät ja ehkä jännittivät, jopa pelottivat, sujuvat nykyään hyvin.

Juhannus 2011 ja täydellinen hetki ikuistettuna, ei tietenkään kuvassa yhtä hiano kuin oikeasti. ;)

 Nautin ajelemisestä öisin avopuolisoni kanssa. Siitä, miten ei ole määränpäätä eikä ikinä tiedä mistä itsensä löytää. Miten hyvä musiikki lyö tahtia kaupungin valojen välähdellessä moottoritien sivussa.

Nautin myös siitä, miten hukassa periaatteessa tällä hetkellä olen. En tiedä yhtään mitä haluan tehdä "isona", joka ennen ahisti suuresti kun muut ovat varmoja koko elämästään. En tiedä yhtään mitä haluan opiskella. Tai mikä on se oma juttuni. Mutta nuo kaikki tekevätkin tästä elämän tilanteestani vain hienomman. Mulla ei ole rajotteita. Eikä suunitelmia. Tai oletuksia keneltäkään. Mä voin tehdä mitä ikinä haluan tai miltä ikinä tuntuu.

Jos mä omistaisin moton, mun mottoni olisi suhteellisen varmasti tämä;

"Älä murehdi sitä mitä sinulla ei ole, vaan nauti siitä mitä sinulla on!"